Italian keikka
Namika Lahti FanClub ry:n toiminta-ajatukseen kuuluu sekä Namika Lahden että Suomen korismaajoukkueen kannustaminen. Toteutimme tätä ajatusta siten, että lähdimme neljän henkilön iskuryhmällä tukemaan maajoukkuettamme sen EM-karsinnan vierasottelussa Italiaa vastaan. Matsi pelattiin 27.08.2008 Chieti-nimisessä pikkukaupungissa noin 200 km Roomasta itään. Ryhmäämme kuuluivat Janne Virtanen, Sipo Saarinen, Risto Virtanen ja Timo Kurki, eli kaksi nuorta virtuoosia ja kaksi vanhempaa käppänää.Lensimme Helsingistä Roomaan ja ensimmäinen (mutta ei toki viimeinen) meihin kohdistuva huijausyritys tapahtui, kun astuimme lentokenttärakennuksesta ulkoilmaan. Innokas taksikyydin tarjoaja pyysi meiltä tuplahintaa hotellille kuljettamisesta, mutta tolpalta otettu taksi veloitti vain puolet siitä. Kelit Italiassa olivat jokseenkin lämpimät, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja yksi harvoista näkemistämme lämpömittareista näytti iltapäivällä +34. Öisinkään ei mittari varmaan pudonnut missään vaiheessa alle +20 asteen.
Vietimme ensimmäisen yön Roomassa ja katselimme heti pakolliset nähtävyydet, kuten Colosseumin, tuntemattoman sotilaan haudan ja museon jne. Iltaa kohti homma sitten siirtyikin enemmän viihteen puolelle ja muistaakseni joimme ennen aamua ainakin pari lasillista.
Hotelliyön jälkeen lähdimme etsimään rautatieasemaa ja yllättäen löysimmekin sen suuremmitta hässäköittä. Junaa odotellessa Ripalle tietysti oli käydä kylmät, kun poliisit tulivat vaatimaan häneltä henkilödokumentteja, todennäköisesti pelkästään ulkonäön perusteella. No, putkareissusta ihme kyllä vältyttiin, löydettiin oikea juna ja lähdettiin puksuttelemaan vanhaa rautatietä pitkin kohti Pescaraa.
Maisemat olivat vuorten rinteiltä kuulemma huikeat, mutta korkean paikan kammoa kärsivänä tyydyin katselemaan enemmän junan vessan seinää. Töppäsimme (tietenkin) taas perille tullessa, ja jäimme pois junasta 3 asemaa liian aikaisin, mutta onneksemme miellyttävä naisturisti Australiasta älysi mokamme ja vinkkasi meidät takaisin junaan. Juna oli reilusti myöhässä, joten Pescarassa könysimme parasta vauhtiamme hotellille ja sieltä samalla vauhdilla taksiasemalle. Aikataulu painoi nimittäin päälle.
Taksikuski ei juurikaan tuntenut 20 km päässä olevaa Chietiä ja veikin meidät väärälle hallille. Kun selvisimme sieltä kyselyjen ja puhelinsoittojen jälkeen oikealle hallille, oli matsi jo alkanut. Emme antaneet myöhästymisen häiritä, vaan marssimme pelipaidoissamme torvet soiden katsomoon. Muita suomalaisia ei katsomossa ollutkaan. Kannustusmaaottelu meidän neljän ja noin 2.500 italialaisen välillä oli yllättävän vaisussa hallissa aluksi 6-0 meille, mutta viimeisellä neljänneksellä paikallisetkin alkoivat lämmetä ja lopputulos jäi meille suunnilleen fifty/sixty.
Matsikin siellä pelattiin ja hävittiin, vaikka vielä pari minuuttia ennen ottelun päättymistä oli voittomahdollisuus hallussa, ei vaan pysynyt käsissä. Puoliajalla tuli kanssamme juttelemaan Finland-paidassaan Carlo Buccelli, suomea puhuva paikallinen (opiskellut Suomessa) ja tarjoutui kuskaamaan meidät takaisin Pescaraan ottelun jälkeen. Meidän Floor Showmme alkoi heti matsin päätyttyä, kun odottelimme esiintymisasuissamme hallin edessä Carloa. Meitä haastateltiin paikallisiin lehtiin sekä videoitiin ja kuvattiin yhdessä Italian maajoukkuepelaajien ja paikallisen porukan kanssa. Yksi haastatteluistamme valokuvineen löytyy osoitteesta http://www.roseto.com/news.php?id=6279 Jotenkin fiiliksemme oli vähän niin kuin NBA-tähtimäinen. Carlo kuskasi meidät sitten kaljapalkalla takaisin ja esitteli Pescaran parhaat mestat, esittely kestikin pitkälle aamuyöhön.
Porhalsimme sitten takaisin Roomaan ja kiersimme kahden päivän (lue: illan ja yön) aikana Vatikaanit, Fontana di Trevit, terassit, jazzklubit sekä yö- ja päiväkerhot.
Matkan hinta henkeä kohti jäi melko edulliseksi. Pakolliset matkat maksoivat yhteensä noin 300e (Finnairin edestakainen lento oli 194e) ja neljän yön hotellimajoitukset noin 160e. Menihän sitä rahaa tietysti sen lisäksi kaikenlaisiin hörhötyksiin, kuten syömiseen, metro- ja bussimaksuihin, sekä punaviiniin ja Spriteen.
Reissu oli tosi upea, töppäiltiin, saatiin apuja paikallisilta, naurettiin ja otettiin helteen aiheuttaman nestehukan välttämiseksi pienet. Ei muuta kuin kohti uusia samanlaisia seikkailuja heti, kun mahdollista.
Timppa