Final Four Pariisissa

Koriksen Euroliigan lopputurnaus eli Final Four 2010 pelattiin toukokuun alussa Pariisissa. Sinne olivat selvittäneet tiensä ennakkosuosikkeihin kuuluneet Moskovan CSKA, Ateenan Olympiacos ja Barcelona sekä suurena yllättäjänä Belgradin Partizan.

Namika Lahti FanClub oli tietysti paikalla, onhan kyseessä seurajoukkueiden Euroopan mestaruus ja sitä hakemassa iso nippu koko maailmankin mittakaavan mukaisia huipputähtiä. Faniryhmäämme kuuluivat tällä kertaa Risto Virtanen, Petri Salmio, Keijo Katajamäki, Janne Virtanen, Teemu Salmio ja Timo Kurki.


Turnaus pelattiin Pariisin upeassa Bercy-hallissa, jonne mahtuu 17.000 katsojaa. Otteluliput piti hankkia netistä kaikki neljä matsia kattavana pakettina hintaan 440 e/henkilö. Lippujen ostamisen yhteydessä oli ilmoitettava, minkä joukkueen kannattajia ollaan. Tämän mukaisesti katsojat oli hallissa sijoitettu eri ryhmiin niin, että kunkin joukkueen fanit muodostivat oman ryhmänsä, jotka oli myös eroteltu toisistaan. Me kuuluimme katsojaryhmään ''sekalaiset'' ja seurasimme suurella mielenkiinnolla fanien kannatusrituaaleja omille joukkueilleen.


Ottelujärjestys oli, että ensin perjantaina pelasivat Moskova ja Barcelona sekä heti sen jälkeen Ateena ja Belgrad. Barcelona pudotti yllättävän helposti Moskovan, mutta Ateenan ja Belgradin välinen matsi meni jatkoajalle, jonka sitten Ateena voitti. Lauantai oli välipäivä. Sunnuntaina pelasivat kolmannesta sijasta Moskova ja Belgrad. Partizan venyi jälleen todella kovaan suoritukseen ja vei tämänkin ottelunsa jatkoajalle, jossa se kuitenkin taas taipui, joten Moskova otti turnauksen kolmannen sijan.

Finaaliottelu meni täysin selkeästi Barcelonalle, eikä Olympiakosilla ollut oikeastaan nokan koputtamista koko matsin aikana. Tunnelma loppuunmyydyssä hallissa oli suomalaiselle korisfanille ainutkertaisen vaikuttavaa. Videokameroita, kolikoita, tupakoita, sytkäreitä ym. ei turvatarkastusten läpi voinut viedä halliin, mutta jokaisen joukkueen kannattajaporukat hoitivat roolinsa ja ääntä riitti. Suurin fanijoukko oli Ateenasta ja heitä oli hallissa karkeasti arvioiden noin 3.000-4000. Pienin - ehkä 1.000-1.500 henkilöä - mutta selvästi järjestäytynein ja aktiivisin faniporukka oli Belgradista. Tämän ryhmän aktiivisuus ylitti kaikkien muiden faniporukoiden tason muun muassa siinä, etteivät he poistuneet heti hallista edes hävityn matsin päätyttyä, vaan jatkoivat kannustushuutojaan ja odottivat, että heidän joukkueensa eli Partizanin pelaajat tulevat liittymään ryhmään. Näin tapahtuikin ja tapahtuu kuulemma jokaisessa kotiottelussakin. Koko joukkue tuli faniryhmän eteen sekä huusi ja taputti ryhmän mukana heidän omia kannustuslaulujaan ja -huutojaan.


Pelaajien ja fanien yhteishenki oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Tällaisissa asioissa suomalaisilla pelaajilla ja faneilla on vielä paljon opittavaa, jotta koriskulttuurimme astuisi edes askeleen kansainvälisempään suuntaan. Upea fanireissu taas kerran ja ensi kaudelle suuntana on varmasti ainakin Belgrad. Kontaktit sinne solmittiin matkan aikana ja pääsylippujen saanti Partizanin johonkin Euroliiga-matsiin on varmistettu.



Uutta matkaa odottaen,
-Timo Kurki