Kendotorvetko kotiin?

Kendotorvet, ne surullisen kuuluisat pillit joita FanClubimme ottelusta toiseen toitottaa herättävät paljon keskustelua koripallo katsomoissa. Paljon puhutaan että fanikulttuuria suomessa täytyisi nostattaa tavalla tai toisella, sillä ollaanhan asiassa vielä aivan lasten kengissä.

Korisliigan pelaajien ja valmentajien kanta näihin torviin on kuitenkin vain ja ainoastaan positiivinen, sillä muun muassa maajoukkueen päävalmentaja on kehunut faniryhmämme toimintaa ja kovaa meteliä katsomossa. Kehuja on sadellut myöskin Korisliigan pelaajilta, sillä heidän mukaansa tunnelma alkaa lähennellä keski-euroopan koripallopyhättöjä torvien soidessa ja pelaamiseen saadaan aivan uusi ulottuvuus.

Tietenkään kovan metelin aiheuttavat torvet eivät ole mukavia vieressä istuville katsojille, sillä korkeat desibelit jotka torvista lähtevät saattavat olla ihmisen kuulolle haitallisia. Tämän takia voisikin kotijoukkueen kannattajat varautua Namika Lahden otteluihin ottamalla mukaan korvatulppia, niin ei tarvitse niiden muutamien ketä asia niin häiritsee - tuskastua torvista ja ottelun seuraaminenkin on keskimäärin mukavampaa kaikille. Myöskin seura voisi ottaa neuvoista vaarin ja tarjota ilmaiseksi korvatulppia halukkaille Namika Lahden tullessa vierailemaan.

Suomalaisethan ovat normaalisti hiljaisia ihmisiä katsomossa ja muutamien henkilöiden meuhkaaminen ottelussa aiheuttaa lähinnä paheksuntaa ja myötähäpeää. Otteluiden jälkeen onkin helppo nimimerkin takaa kirjoittaa verkostoissa ja kritisoida fanien toimintaa ja puhua kuinka koripallokulttuuri saataisiin nousuun tekemällä sitä ja tätä, mutta ei ainakaan tuota - laittamatta itse tikkua ristiin. Onhan harvinaisen selvää, ettei Suomeen vaan yksinkertaisesti voida saada samaa tunnelmaa kuin esimerkiksi Espanjassa, jo ihan senkin takia että kulttuuri yleisesti on maassa aivan toinen. Faniryhmämme vieraillessa muissa maissa (mm. Espanja, Ranska, Italia ym.) suhtautuvat fanit meihin ihailtavalla tavalla. Jutellaan niitä näitä ja he kehuvat kuinka pieni ryhmämme pystyy rakentamaan moisen mekkalan ja haastamaan kannustuksessa koko Italian tuhatpäisen koripalloyleisön - ja paikallisten lehtien mukaan jopa voittamaan tämän.

Kysymys kuuluu, miksi siis Suomessa ei voida puhaltaa yhteen hiileen katsomoissa? Jo pelkkä käsien yhteen lyöminen tuntuu olevan monille ylitsepääsemättömän vaikeaa. Eikö nämä hiljaa istuvat virkamiehet voisi olla tyytyväisiä siitä että joku ryhmä luo eloa ja tunnelmaa heidänkin puolestaan katsomoon omalla tavallaan. Talvi on synkkää aikaa ja arki on ainaista rutiinia. Ne Korisliigan ottelut jotka sattuvat tämän jokapäiväisen arjen keskelle saattaa olla monille tärkeämpi juttu kuin moni osaisi kuvitellakaan, annettakoon siis heidän nauttia tästä täysin rinnuksin luomalla omalta osaltaan tunnelmaa katsomoon.

Mitä tulee otsikon mukaiseen kysymykseen ovatko ne ''kendotorvet'' vihdoin jäämässä kotiin saadaksemme koripallo katsomoihin ainaisen, odotetun ja ikuisen rauhan?

Vastaus on yksiselitteinen: Niin kauan kuin Namika FanClub on pystyssä ja meillä on seura jota kannattaa, tulevat torvet kulkemaan mukanamme kuin sormus Frodon matkassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Get used to it.

-Janne Virtanen